En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittaa kuulumisiani. On tapahtunut paljon asioita. Nyt on kivaa, kun sain possunkorvan. Yritin ensin piilotella sitä, mutta kun ei oikein hyvää piiloa löytynyt, söin siitä osan, ettei kukaan muu sitä söisi.

Tokoilu

Olemme emännän kanssa harjoitelleet ahkerasti ja olemme myös kilpailleet muutaman kerran. Viime keväänä olimme maneesissa kilpailemassa ja minulla oli todella hauskaa. Emäntä oli riemuissaan, kun tuomari sanoi hänelle, että minä olen oikea helmi. Kesällä harjoittelimme uusia tehtäviä ja syksyllä kävimme taas pari kertaa kilpailemassa. Viimeisissä kilpailuissa meni todella myöhään ja oli jo aivan pimeätä, kun lopulta tulimme kotiin. Nukuimme jo välillä Miskan kanssa autossa. Emäntä oli tyytyväinen ja minä sain suklaakeksejä palkinnoksi.

Viime kilpailun jälkeen on taas harjoiteltu uusia hauskoja tehtäviä. Emäntä laittaa pihalle 4 purkkia ja nauhan niiden ympärille ja minun pitää juosta niiden keskelle ja mennä makuulle emännän käskystä. En mielelläni makaa kylmässä ja kosteassa, niinpä välillä hieman fuskaan. Emäntä antaa namia, kunhan kyynärpäät ovat maassa.

Toinen hauska tehtävä on, kun emäntä laittaa pihalle useita puupalikoita ja vie sitten oman palikkani niiden joukkoon. Minun pitäisi hakea oma palikkani. Aluksi en oikein ymmärtänyt, mitä pitäisi tehdä ja toin vaan jonkun palikoista. Sitten emäntä vei oman palikkani isännän puunsahauspaikalle ja sieltä oli helppo löytää oma palikka. Pari kertaa emäntä piilotti palikat osittain lumeen, mutta silloin en aina malttanut etsiä omaa. Kokeili emäntä myös laittaa palikat pihalla pimeään paikkaan, että joutuisin haistelemaan, enkä voisi napata vain ensimmäistä näkemääni. Vähitellen aloin tajuta, että emäntä haluaa aina sen saman palikan. Pari kertaa olen ollut jo menossa takaisin emännän luo, kun olen huomannut, että minullahan on väärä palikka suussa. Ekalla kerralla tiputin palikan maahan, mietin ja haistelin sitä, otin sen sitten suuhun ja vein emännälle, mutta se ei ollut tyytyväinen. Toisella kerralla, kun huomasin erehtyneeni, tiputin palikan ja menin haistelemaan tarkemmin muita palikoita. Löysin oikean ja silloin emäntä oli todella tyytyväinen.

Harjoitellaan me myös tylsempää tehtävää. Emäntä käskee minut makaamaan ja seisoo edessäni. Sitten hän käskee minun nousta seisomaan. Yritän tehdä emännän mieliksi, sillä silloin saan namia. Välillä harjoittelemme sisällä ja välillä ulkona. Ulkona emäntä laittaa maahan maton - muuten en mene kunnolla maahan - ja minun on pysyttävä maton päällä. Sisällä harjoitellaan usein jonkin pöydän päällä tai muuten niin, että en voi liikkua eteenpäin. Tylsä juttu, mutta kai sitäkin on yritettävä.

Agility

Kesällä harjoittelimme ahkerasti ja kävimme myös kilpailemassa möllikisoissa. Kävimme myös pitkän matkan päässä ja olimme kaksi yötäkin poissa kotoa. Kilpailupaikka oli vähän ikävä, kun siellä oli joka paikka märkänä ja välillä satoikin. En oikein osannut keskittyä agilityradalla emännän ohjeiden seuraamiseen, kun isäntä oli jossain kateissa. Radan keskellä oli joku mies ja kävin häntä vilkaisemassa, mutta ei se ollut isäntä. Välillä tuuli toi nenääni isännän hajun, mutta häntä ei näkynyt missään. Emäntä oli pahalla päällä ja sanoi, että isäntää ei oteta enää mukaan agilitykilpailuihin.

Syksyllä emme käyneet agilityharjoituksissa eikä kisoissa, sillä minua aivastutti ja sain "röhinä"kohtauksia. Kävimme lääkärissäkin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla niskaani laitettiin jotain ainetta ja emäntä laittoi sitä myös Miskalle. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten emäntä syötti minulle tabletteja 10 päivän ajan. Ne maistuivat pahalle vaikka emäntä yritti piilottaa niitä kinkun tai juustonpalan sisään. Oloni alkoi tuntua vähän paremmalta, mutta aivastelin edelleen. Sitten käytiin taas lääkärissä. Menomatkalla sain taas rajun aivastuskohtauksen, kun käväisimme vähän ulkoilemassa. Lääkäri tutki minut perusteellisesti ja oli sitä mieltä, että olen muuten terve, mutta minulla on nenäpunkkeja. Niskaani laitettiin taas ainetta ja sen jälkeen en ole saanut yhtään aivastus- tai "röhinä"kohtausta. Emäntä laittoi ainetta vielä kerran ja olen pysynyt terveenä.

Olin todella innoissani, kun pitkän tauon jälkeen pääsin taas agilityhallille harjoittelemaan ja tapasin myös muita koiria. Erityisesti pidän Omarista ja Woodysta, jotka ovat harmaita shelttejä ja tietenkin poikia. Emäntä on luvannut, että pian pääsen taas agilitykurssille ja keväällä myös kilpailemaan.

 

Luulaatikko

Emäntä ei halua, että syön luuta matolla. Niinpä hän on laittanut laatikon pohjalle sanomalehtipaperia ja vanhan pyyhkeen. Viime aikoina luu ei oikein ole minulle maistunut ja peittelin sen pyyhkeen alle piiloon Miskalta.

Agilityhallilla
Olemme taas pitkästä aikaa käyneet pari kertaa agilityhallilla. Siellä on paljon mielenkiintoisia hajuja ja löydän maasta herkullisia makupaloja. Emäntä kutsuu minut välillä harjoittelemaan. Sekin on kivaa, kun silloin saa namia emännältä. Osaan jo melkein kaikki esteet. Putki on kaikista hauskin. Viimeksi emäntä käski Miskan putkeen toisesta päästä ja minä luulin, että se käskee minua ja menin sisään toisesta päästä. Onneksi olemme molemmat niin pieniä, että mahduimme hyvin ohittamaan putken keskellä.
Keinusta en oikein pidä, mutta uskallan kyllä mennä jo senkin, kun emäntä laskee sen varovasti alas ja antaa samalla namia. Meinaan vähän sekoittaa puomin ja keinun, kun ne on alussa niin samanlaisia. Sitten kun pääsen puomin yläosalle, huomaan, ettei se laskekaan alas ja uskallan juosta vähän kovempaa. Alastullessa emäntä taas antaa namia ja sitten vasta saan poistua puomilta.
Pujottelu on vaikea, mutta onnistuin viimeksi menemään jo aivan virheettäkin, kun emäntä vähän avusti. Emäntä lupasi, että sitä harjoitellaan vielä paljon. Ennen lumen tuloa harjoiteltiin omassa pihassakin, mutta ne kepit ovat aika erilaiset hallilla oleviin verrattuna.
A-esteestä suoriudun jo helposti ja se on hauska este, kun pääsen emäntää korkeammalle. Rengastakin harjoiteltiin, sitä on välillä harjoiteltu kotonakin. Pituushyppyynkin olen jo tutustunut, se oli helppo juttu.

Emäntä halusi harjoitella tokoliikkeitäkin ja käski minut makaamaan paikalla. En malttanut pysyä paikalla, mutta ei emäntä siitä suuttunut. Vei vaan minut takaisin makaamaan. Lopulta se vapautti minut ja antoi namia. Seuraamistakin harjoiteltiin. Ympärillä olevat esteet hieman häiritsivät. Maahanmenoliikkeessä laitoin emännän kokeilemaan eri äänensävyjä ja opetin sille, että minä tottelen vain ystävällisesti ja iloisesti sanottua maahan-käskyä. Luoksetulossa juoksin taas niin kovaa emännän luokse, että jouduin törmäämään emännän jalkoihin saadakseni vauhdin pysähtymään. Seiso-liike sujui täysin emännän toiveen mukaan. Seuraavaksi ihmettelin, että mitä nyt pitäisi tehdä. Olimme muuriesteen edessä ja emäntä käski hyppäämään. Vilkaisin emäntää, että oletko tosissasi ja se näytti olevan. Hyppäsin sitten esteen yli ja emäntä käski minut seisomaan ja tuli vierelleni. Emäntä oli tyytyväinen ja leikimme vähän aikaa vanhalla sukalla.

Hiihtämässä
Yhtenä päivänä, kun olimme lähdössä lenkille, ihmettelin, että mitä isäntä ja emäntä oikein ottavat mukaan. Miska selitti minulle, että ne on sukset ja sauvat. Menimme oudosta paikasta pellolle, missä oli pari kapeaa uraa. Isäntä hiihti edellä ja minä juoksin perässä, Miska tuli minun perässäni ja emäntä viimeisenä. Juoksu-ura oli aika kapea, täytyi olla tarkkana, että pysyi siinä. Jos meni sivuun, heti upotti. Muuten oli kiva juosta, kun kerrankin isäntä ja emäntä kulkivat melkein samaa vauhtia kuin minä. Miska oli menomatkalla vähän haluton juoksemaan ja yritti aina välillä ehdottaa emännälle, että voitaiskos jo kääntyä kotiinpäin. Kiersimme pellolla pienen lenkin ja käväisimme välillä metsässäkin. Kotiin päin mennessä Miskankin vauhti parani ja välillä kuljimme ladulla vierekkäin kumpikin omalla urallamme. Ennen tielle tuloa emäntä käski isännän pysähtyä, että hän saa laitettua meidät hihnaan kiinni. Edellisenä talvena Miska ei meinannut aina muistaa pysähtyä ennen tietä ja kun se oli jo silloin melkein kuuro, sitä oli vaikea käskeä pysähtymään. Vähän matkaa kuljimme vielä tietä pitkin kotiin ja vedimme emäntää perässämme. Kävimme toisenkin kerran hiihtämässä emännän kanssa ja silloin emäntä sanoi, että jatkossa Miska saa jäädä kotiin, kun se oli taas menomatkalla niin laiska, että emäntä sai koko ajan hätistää sitä eteenpäin.

Nyt on ollut todella kylmä. Moneen päivään emme ole käyneet lenkilläkään. Omassa pihassa vaan on pikaisesti käyty. Aitauksessa olen välillä käynyt haukkumassa niin tiuhaan tahtiin, että emäntä on meinannut hermostua. Mutta ulkona on niin paljon syitä haukkua. Orava menee välillä katon alle pesäänsä tai lähtee ulkoilemaan. Onkohan sillä jo poikasia? Viime kesänäkin ajoin poikasen seinälle turvaan vaikka en itse ollut vielä paljoa oravaa isompi.
Naapurin Annilla on juoksuaika ja sitä käy välillä sulhaset kyttäämässä. Yhtenä iltanakin emäntä näki naapurin pihalla ison koiran ja komensi meidät kiireesti sisälle. Lähti sitten yksin katsomaan, mikä koira siellä on, mutta koira lähti vauhdilla karkuun. Pakkasta oli 25 astetta ja koira yksin ulkona juoksentelemassa, onko ihmiset aivan hulluja. Toisena päivänä olimme lenkillä ja vastaan tuli maantiellä musta pystykorva yksikseen. Sama koira juoksentelee välillä meidänkin pihassa. Emäntä pelkää yksikseen juoksentelevia koiria, kun minä painan vähän yli 3 kiloa ja Miska painaa 5 kiloa. Irtokoirat ovat aina paljon isompia. Eivätkö niiden omistajat viitsi ulkoiluttaa koiriaan? Me käymme joka päivä lenkillä, paitsi jos on liian kylmä tai sataa kovaa. Hyvällä ilmalla teemme usein tunnin lenkin, huonommalla vähän lyhyemmän. Lisäksi saamme juoksennella omassa pihassa. Miskalle ja minulle ei tulisi mieleenkään lähteä juoksentelemaan yksin pihasta pois, vaikka piha ei olekaan aidattu. Tosin kerran menin tapaamaan ohi kulkevaa saksanpaimenkoiraa. En viipynyt kauaa sen luona, kun emäntä karjui kurkku suorana. Se ei edes leppynyt, vaikka tulin takaisin. Karjui vielä, että tielle ei saa mennä.
Tokoharjoittelua on tehty pakkasten takia sisällä. Tällä viikolla on harjoiteltu seuraamista. Emäntä kutsuu minut sivulle ja sitten se ottaa askelia eri suuntiin ja minun täytyy pysyä sivulla ja istua nopeasti emännän pysähtyessä. Ja saan hyviä nameja, kivaa.
Lisäksi on harjoiteltu noutamista. Emäntä istuu lattialla ja kutsuu minut sivulle istumaan. Sitten hän heittää jonkun leluni pari metrin päähän ja hetken päästä käskee minun hakea sen. Ensin riitti, että otin esineen suuhun ja emäntä naksautti heti. Vähitellen minun on täytynyt tulla lähemmäs emäntää ennen naksautusta. Namin jälkeen emäntä käskee minut takaisin sivulle ja tätä toistetaan useampi kerta. Hauskaa.
Luoksetuloakin on harjoiteltu. Välillä suoraan emännän sivulle. Joskus emäntä tipauttaa lelun selkäni taakse ja silloin tiedän, että täytyy pysähtyä kesken matkan, mutta vasta, kun emäntä käskee.

Harjoittelemme emännän kanssa useita kertoja päivässä. Tai leikkiähän se oikeastaan on.
Paikallaoloa on harjoiteltu paljon. Emäntä komentaa minut makaamaan eri paikkoihin ja poistuu välillä ihan lähelle ja välillä kauemmas. Television ääressä on harjoiteltu lähellä pidempiä aikoja. Emäntä katsoo televisiosta aikaa ja kerrankin kuulin, kun se kehui isännälle, että makasin paikallani 4 minuuttia. On tylsä maata paikallaan, mutta sen jälkeen saa hyviä nappuloita ja emäntä kehuu. Emännällä on aina taskussaan pieni purkki, missä on nappuloita ja juustoa tai kinkkua. Joskus emäntä menee kauemmas ja jopa hetkeksi pois näkyvistä, mutta silloin hän tulee nopeammin takaisin ja antaa namia, kun olen pysynyt paikallani.
Toisesta harjoituksesta en oikein aluksi tiennyt, mikä sen tarkoitus oli. Emäntä komensi minut sivulle istumaan ja heitti lelun selkäni taakse. Sain ottaa lelun, kun emäntä vapautti minut. Kun maltoin odottaa lupaa, emäntä siirtyikin eteeni ja vapautti minut siitä lelulle. Nyt emäntä menee vähän kauemmaksi ja kutsuu minua. Kun juoksen emäntää kohti, hän komentaakin minut seisomaan. Kun pysähdyn, hän vapauttaa minut menemään lelulle. Olen hoksannut pysäytysjutun ja tänäänkin ehdin pysähtyä ennen emännän komentoa. Sitten tehtiinkin pari luoksetuloa ilman pysähdystä ja emäntä heitti lelun. Olin aivan innoissani, enkä oikein malttanut istua emännän sivulle kunnolla. Emäntä lupasikin, että seuraavalla kerralla saankin namia, että vähän rauhoittuisin.
Sitten vielä harjoittelemme erilaisilla esineillä. Yhtenä päivänä emäntä yritti laittaa minulle noutokapulan suuhun, mutta en pitänyt siitä ollenkaan. En pitänyt lelunkaan laittamisesta suuhun. Seuraavana päivänä noutokapula oli lattialla ja emäntä naksautti, kun haistelin sitä. Olen aikaisemmin oppinut, että naksahduksen jälkeen saan namin. Täytyy vaan keksiä, miten saan emännän naksauttamaan. Seuraavana päivänä harjoiteltiin samalla tavalla. Kolmantena päivänä emäntä naksauttikin vasta, kun kosketin kapulaa kuonolla. Tassuilla töniminen ei kannattanut, vaikka kuinka pyörittelin kapulaa. Neljäntenä päivänä emäntä yllätti minut. Hän laittoi lelulompakkoni maahan ja naksautti, kun otin sen suuhuni. En edes huomannut naksautusta, kun lähdin juoksemaan lompakko suussa. Emäntä kutsui minua ja tarjosi namia. Juoksin syömään namin ja tiputin lompakon emännän eteen. Emäntä siirtyi vähän kauemmas ja nappasin lompakon ja taas kuului naksahdus. Se vasta oli hauskaa. Sain leikkiä lompakolla ja vähän väliä emäntä tarjosi namia. Mitähän emäntä seuraavaksi keksii?

Emäntä puhui aiemmin, että minun täytyy kasvattaa paksu turkki, sillä tulee talvi. Mikä ihmeen talvi? Nyt tiedän. Talvella on lunta, missä on kiva juosta ja leikkiä. En oikein uskonut turkinkasvatustarpeeseen ja pari kertaa on meinannut tulla kylmä. Miskalle puetaan pakkasella kelsiturkki päälle, mutta emäntä on sitä mieltä, että minun pitää tareta omalla turkillani. Onko se oikein?!