Nyt on ollut todella kylmä. Moneen päivään emme ole käyneet lenkilläkään. Omassa pihassa vaan on pikaisesti käyty. Aitauksessa olen välillä käynyt haukkumassa niin tiuhaan tahtiin, että emäntä on meinannut hermostua. Mutta ulkona on niin paljon syitä haukkua. Orava menee välillä katon alle pesäänsä tai lähtee ulkoilemaan. Onkohan sillä jo poikasia? Viime kesänäkin ajoin poikasen seinälle turvaan vaikka en itse ollut vielä paljoa oravaa isompi.
Naapurin Annilla on juoksuaika ja sitä käy välillä sulhaset kyttäämässä. Yhtenä iltanakin emäntä näki naapurin pihalla ison koiran ja komensi meidät kiireesti sisälle. Lähti sitten yksin katsomaan, mikä koira siellä on, mutta koira lähti vauhdilla karkuun. Pakkasta oli 25 astetta ja koira yksin ulkona juoksentelemassa, onko ihmiset aivan hulluja. Toisena päivänä olimme lenkillä ja vastaan tuli maantiellä musta pystykorva yksikseen. Sama koira juoksentelee välillä meidänkin pihassa. Emäntä pelkää yksikseen juoksentelevia koiria, kun minä painan vähän yli 3 kiloa ja Miska painaa 5 kiloa. Irtokoirat ovat aina paljon isompia. Eivätkö niiden omistajat viitsi ulkoiluttaa koiriaan? Me käymme joka päivä lenkillä, paitsi jos on liian kylmä tai sataa kovaa. Hyvällä ilmalla teemme usein tunnin lenkin, huonommalla vähän lyhyemmän. Lisäksi saamme juoksennella omassa pihassa. Miskalle ja minulle ei tulisi mieleenkään lähteä juoksentelemaan yksin pihasta pois, vaikka piha ei olekaan aidattu. Tosin kerran menin tapaamaan ohi kulkevaa saksanpaimenkoiraa. En viipynyt kauaa sen luona, kun emäntä karjui kurkku suorana. Se ei edes leppynyt, vaikka tulin takaisin. Karjui vielä, että tielle ei saa mennä.
Tokoharjoittelua on tehty pakkasten takia sisällä. Tällä viikolla on harjoiteltu seuraamista. Emäntä kutsuu minut sivulle ja sitten se ottaa askelia eri suuntiin ja minun täytyy pysyä sivulla ja istua nopeasti emännän pysähtyessä. Ja saan hyviä nameja, kivaa.
Lisäksi on harjoiteltu noutamista. Emäntä istuu lattialla ja kutsuu minut sivulle istumaan. Sitten hän heittää jonkun leluni pari metrin päähän ja hetken päästä käskee minun hakea sen. Ensin riitti, että otin esineen suuhun ja emäntä naksautti heti. Vähitellen minun on täytynyt tulla lähemmäs emäntää ennen naksautusta. Namin jälkeen emäntä käskee minut takaisin sivulle ja tätä toistetaan useampi kerta. Hauskaa.
Luoksetuloakin on harjoiteltu. Välillä suoraan emännän sivulle. Joskus emäntä tipauttaa lelun selkäni taakse ja silloin tiedän, että täytyy pysähtyä kesken matkan, mutta vasta, kun emäntä käskee.